1.
Tyhmä tyttö, mies sanoi, vahingossa ääneen. Lupasi palata ensi keväänä. Avasi ja sulki oven. Mutta tytön sydämessä kasvoivat pylväät, tuulenmentävät. Hän oli odottanut kahta poikaa mutta hänelle annettiin tyttäriä. Hän oli odottanut sopivaa hetkeä sanoa en kaipaa mitään kun et ole siinä. Tyttö oli kuorinut persikan, upottanut kiven kohtuunsa. Ja heidän saunapolkunsa olivat pitkiä. Kulkivat niemen halki mutapohjaiseen järveen. Äiti sanoi että tyttö oli aina ollut äkkisyvä. Ovissa uudet lukot mutta vanhat saranat. Vain hän osasi paiskata ne kiinni niin etteivät ne leuhottaneet tuulessa. Vanhat miehet katsoivat häntä, ja varikset. Eivätkä lukkoihin katkenneet avaimet koskaan avanneet mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Äiti sanoi että tyttö oli aina ollut äkkisyvä".
VastaaPoistaKiehtovasti sanottu. Muutenkin mielenkiintoinen teksti. Alkaa miettiä, että mitä kaikkea on tapahtunut ennen ja mitä tulee tapahtumaan jälkeen.
Niin ja runoon liittymätön asia: hieno profiilikuva. Tuollainen hiustyyli on kiehtonut meikäläistä jo pitkään! Olipas kyllä aika muotiblogikommentti nyt :D
VastaaPoistaKiitos Maarit! :) Ja kiitos muotiblogikommentista myös :D
Poista