Jumala astuu rapisevin jaloin

Erostamme asti olen elänyt kursiivissa. Huojuheinä. Tuulinen tyttö. Meidän täytyy taipua jotta emme katkea. Tulee hallaöitä. Jumala astuu rapisevin jaloin takapihan ruohikolla.
 

Hymyillään ja sammutellaan lamppuja. Rakastelun jälkeen minulla on tapana itkeä. Yöpuissa oksilla on vaikeat asennot. Naakkaparvi ajatuksia. En kirjoita enää koskaan. En sinusta.

Marginaaliin on piirretty hirsipuita. Siirretään kelloja. Otetaan ajasta kaikki irti. Miten pieniä ovatkaan mutterit jotka panevat meidät marssimaan.

Takapihalla Jumala polttaa ruohoa. Minä kävelen lihavoiduin jaloin. Lumi muuttaa askeleet narinaksi. Tulee kylmiä öitä, kylmempiä töitä. Kuunvalossa yksinäisyyden unohtaa. Täällä on ahdasta. Ihmiset puristelevat toisiaan kaaoksen turvin. Mutta meidän täytyy tanssia varjoina seinillä vapisevin jaloin.

Puista tippuu kuolleita. Luetteloin ihmiset heidän kärsimyksensä mukaan. Minulla on tapana surra vain vähän aikaa. Jumala on vanha hippi takapihallani. Tikku-ukoilta puuttuu tietämys elämän lyhyydestä.

Erostamme asti olen elänyt kursiivissa. Meidän täytyy toipua jotta emme ratkea. Tulee täysikuita, suudeltavia suita. Jumala astuu rapisevin jaloin takapihan ruohikolla. En kirjoita enää koskaan. En sinusta.