Mutitas
Nukun myöhään
ja sinä sanot että minusta irtosi palasia
kuunvalossa
Tulehtuneet äänihuulet
Mykkyys on suotavaa
Hiuspinnit putoilevat, leikatut kynnet, riimit
Vaikeasti
Tapaan miehiä jotka muuttavat kauas
ja naisia jotka kirjoittavat
puoliksi syödyistä omenoista maassa
Puhekielto jatkuu huomiseen
Avaan hiukseni harvoille
Tavaan kipua taskuistani
reikiä
sisävuoriin kadonneita kutsuja
vaitonaisiin pöytäseurueisiin
Saan istua hiljaa
Kaikua takaisin seinistä
Hän kertoo minulle
kuka kukin on
(Olen oppinut hänen molemmat nimensä:
Giacomo ja Apollon)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.