Omenapuusta koilliseen


Älä pelkää äiti. Kuolema on ohi jo. Meillä on koko kesä aikaa
istua rappusilla. Aina joskus siellä kummittelee, mutta sekin on ihan okei. Ja tupa on täynnä
pihojen väkeä. Ne kokoontuu pöydän ääreen
olemaan hiljaa.

Älä pelkää äiti. Näin joskus unta että kaikki oli hyvin.
Siellä tuoksui puut ja isän tupakkatakki. Löydettiin kissan suusta lepakko ja haudattiin se
omenapuusta koilliseen. Katsottiin kun lampaat nukkui
vesisateessa selkä tuuleen päin.

Älä pelkää äiti. Ei siellä liiku kuin ovien kahvat. Ja öisin vuosikymmenten painosta
narisevat lattiat. Isä osasi lämmittää saunan ja kirjoittaa kovaan ääneen.
Sinä osasit kaiken muun.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.