En ole kirjoittanut vuosiin. Odotetaan pakkasta. Vettä sataa joka päivä viisitoista päivää. Kosit kännissä Kannelmäen sillalla: mentäiskö syksyllä naimisiin keskuspuistossa katulampun alla haavan ja koivun ja vaahteranlehtien seassa, laitettais lukko tähän siltaan minkä ali autot ajaa enimmäkseen pois. Itken onnesta. Seuraavana päivänä ei puhuta.

En ole kirjoittanut kuukausiin. Tyttäreni piirtää puukkomiehen ja sanoo että se laittaa sille ajatukset päähän. Sitten se on vaiti. Luen vauva.fi:stä vinkkejä. Leivon omenapiirakan ja halaan. Sunnuntaina paistaa aurinko. Huomenna viimeistään on hymyiltävä. Kotiasioita ei viedä töihin. Pomo itkee aina mutta se on eri asia.

Odotan pakkasta ja tiedän asioita. Kirjoitan muistivihkoon hiljaiset hetket.