Töölön kohdalla talot
ojentuvat suoriksi
katsomme bussin ikkunoista ettei meidän tarvitsisi
katsoa toisiamme
kukaan ei nouse kyytiin eikä kyydistä
enää tähän aikaan
ainoa avoin silmä minun:
uneton, kylmä, epäluuloinen
olen miettinyt saapumisia
kaikkia niitä
huoneita joissa olen vieraillut
potilaana tai rakastajattarena
avaamatta yhtäkään ovea
vältän runoilijoiden seuraa
vielä vähän matkaa osaan olla
kouriintuntuva nainen
sielun verran
sinun yläpuolellasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.