perjantai 21. maaliskuuta 2014

Jos ei opikaan kävelemään


Jos on yhtä sininen kuin taivas on minunmuotoiseni reikä. Jos haluaa levittää siivet jalkojensa suojaksi. Jos haluaa suudella monella kielellä. Jos haluaa lipua varjojen reunoja pitkin. Jos haluaa lyödä rikotun ehjäksi. Jos kurkkuun on tehty pääskysen pesä ja hurrikaani. Jos kohtu on aikansa elänyt. Jos lapseni kävelevät osittain ilmassa. Jos ei lakkaakaan pelkäämästä. Jos varastaa kaupoista ikkunapainikkeita vaikka ei omista ainoatakaan ikkunaa. Jos eteisessä ei ole enää sinun kenkiäsi. Jos lasten kengät jäävät liian pieniksi ja minun kengästäni irtoaa pohja. Jos kävelee rikkinäisellä kengällä kuin ei uskoisi voivansa juosta. Jos ei opikaan kävelemään. Jos olet sanonut että minussa ei ole kehyksiä. Jos olet koskaan sanonut minulle että pakenen olet antanut minulle värin.




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

+0

Lumi sulaa reisiä pitkin. Minusta paljastuu avoimia kohtia. Niihin on helppoa pystyttää kylttejä joissa lukee vierasta kieltä. Keuhkon läpi isketään tolppa, vielä minä hengitän, vielä on kuljettava näissä huoneissa joissa lattianrajassa tuulee. Ikkunasta ikkunaan varpuset törmäävät, aina yhtä lujaa, se on meissä yhteistä. Puiden oksat naputtavat ikkunoita kuin viime vuoden rystyset. Minun suruni on suojasään näköinen. Minun henkeni vuotaa valuvista aukoista, olen antanut itselleni luvan haukkoa, opetella uimaan sulassa jäässä. Avaan ovia niinkuin sinä avasit minut. Vapisten. Kirjoitit kylkiluuhuni triste, kaluttu nainen.